Kun Otavasta lähdettiin perille Puuskankoskelle sieltä päästiin melomaan. Onneksi sitä ennen me harjoiteltiin miten käytetään inkkarikanoottia. Meitä jaettiin kahdeksi ryhmäksi, ryhmä ykkönen ja kakkonen ykkösiä olivat ne jotka osaisivat meloa ja kakkosia olivat ne jotka eivät osanneet meloa.Järjestettiin niitä yhteen sitten aloitettiin matkamme.
Alussa matka tuntui raskaalta, mutta lopussa oli ihan toisin päin.
Melomisen jälkeen mentiin uittomuseoon siellä oli semmoisia työkaluja, että täällä hetkelläkin Afganistanissa ja Iranissa käytetään niitä, sitten päästin juttelemaan Paavon kanssa, Hän kertoi työelämästä, että miten raskas töitä oli aikaisemmin suomessa.
Sitten me juteltiin hänen kanssa pitkään sanottiin että, Iranissa pakolaiset eivät saa mennä kouluun eikä saa ottaa korkea palkka jos he haluavat käydä koulussa heidän täytyy antaa rahaa valtiolle vähittäin 80-100€ kuukaudessa eli se on kallis pakolaisille.
Pakolaiset eivät saa mitään rahaa valtiosta heidän pakko tehdä töitä, koska niiden pitää maksaa vuokra, ostaa ruokaa, vaatteita ja…
Siellä jotkut pakolaiset menevät töihin kun he eivät täyttäneet 15v. eli esimerkiksi me olimme 11- 13v.
elämä tuli meille niin vaikeaksi, että me jouduimme lähtemään työhön.